maanantai 15. joulukuuta 2014

Bataattisosekeittoa chili-twistillä ja karpalo-suklaahippukeksejä

Huh heijaa...
Ulkona sataa ja myrskyää...

Tällaisella koiranilmalla kaipaa jotain maukasta keittoa lämmittämään vatsanpohjaa.
Jokunen aika sitten nappasin muistaakseni K-kaupan ruokalehdestä nopean ja helpon bataattisosekeiton ohjeen jota hieman itse tuunailin enemmän oman suun makuiseksi.

Tänään olin sen verran poikki kun kotiuduin, etten ihan kauheasti jaksanut kotihengetärtä hellan ääressä leikkiä, joten tämä varsin näppärä bataattisosekeitto sopi erittäin hyvin kuvaan.


                                                      BATAATTISOSEKEITTO 




800g valmista bataattisosetta
2tlk kookosmaitoa
2 limen mehu
3 rkl chilitahnaa (samba olek tms.)
1/4 pkt. voimakasta koskenlaskijaa
mustapippuria
suolaa
persiljaa
päälle aurajuustomuruja

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna.


Viime lauantaina innostuin pitkästä aikaa myös leipomaan. Inspiraatio tuli siitä kun sain töissä maistaa taivaallisia itsetehtyjä keksejä joissa oli seassa karpaloita ja suklaata. Mä en ole mikään keksi-ihminen, mutta ne veivät kyllä kielen mennessään. Kekseissä oli ihana toffeen vivahde minkä arvelin tulleen fariinisokerista ja ne olivat sopivasti sellaisia "hampaisiin tarttuvia" rakenteeltaan.

Aloin heti suunnittelemaan, että tänä vuonna en tekisikään piparitaikinaa vaan perinteisten piparien sijaan leipoisinkin lahjaksi niitä keksejä. 
En saanut käsiini heti näiden keksien reseptiä, mutta surffailtuani netissä löysin monta keskenään hyvin samantyyppistä ohjetta ja otaksuin että ei ne kovin paljon ainakaan poikkeaisi näistä maistamistani kekseistä.

Tällaisia siis kokeilin:

SUKLAA-KARPALOKEKSIT




100g valkosuklaata
100g tummaa suklaata
100g kuivattuja karpaloita
150g voita
1 1/2 dl ruokosokeria

1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa

5.5 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1tl vaniljasokeria
1/2 tl ruususuolaa



Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Rouhi suklaat karkeaksi rouheeksi. Sekoita leivinjauhe ja sooda osaan jauhoista ja lisää seokseen. Lisää loput jauhot ja muut kuivat aineet seokseen. Vaivaa tasaiseksi ja laita toviksi jääkaappiin viilenemään.

Pyöritä taikinasta noin lihapullan kokoisia palloja leivinpaperin päälle ja litistä niitä hieman kädellä. Yhdelle pellille ei kannata laittaa kuin 9 keksiä sillä ne leviävät uunissa.

Paista 200c n.12min.


Uuniin menossa


Ihan hyviä näistä tuli, varsinkin kun saivat kunnolla jäähtyä seuraavaan päivään. 
Niin paljon en näihin kuitenkaan ihastunut, ettenkö odottaisi niiden alussa mainitsemieni taivaallisten keksien ohjetta. Luvassa siis vielä uusi keksipostaus myöhemmin :)


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Iholla

Tämä talviaika on ainakin mun iholle ainakin sellaista ongelmallista aikaa.
Kärsin couperosasta ja ihoni reagoi niin kylmään, kuumaan kuin stressiinkin. Eteenkin posket ovat mulla se alue, mikä on pahimmillaan tosi punainen ja ärtynyt.
Erilaisia tuotteita on tullut kokeiltua, viimeisimmäksi apteekin La Roche-Posayn seerumia ja voiteita. En voi kuitenkaan sanoa että niistä olisi mistään ollut mitään nähtävää hyötyä.

Mitä tulee ehostukseen, niin minuutit ovat aamuisin sen verran kortilla että se mitä tekee on tapahduttava todella pienellä vaivalla ja nopeasti. Ripsienpidennykset ovat olleet pitkään se pelastus, sillä meikittäkin kasvoilla on ollut niiden ansiosta hieman eloa. Nyt kun niitä ei ole, joutuu peilin edessä pakostakin viettämään hieman aikaa.


No makeup selfie



 BB-voiteet ovat kai yleisesti jo vähän menneen talven lumia, mutta mun on pakko tässä hieman hehkuttaa, sillä olen vihdoin ja viimein löytänyt itselleni sopivan BB:n ja oheistuotteet. 
Mä olen pahemmanluokan purkkihamsteri ja wc:n hyllyni pursuavat kaikenlaisista kokeiluista. BB-voiteitakin on tullut kokeiltua useita...Estel lauder, La Roche, L´occitane...
Tuosta L´occitanesta tykkäsin ja pari putelia tuli sitä käytettyäkin, mutta musta tuntui että se härskiintyi nopeasti, tai mitä lie tapahtunut, mutta voiteen mukana alkoi tulla puristettaessa aina nestettä vaikka sitä kuinka ravisteli ennen käyttöä.

Jokunen aika sitten ystäväni kertoi ostaneensa Lumenen BB:n ja kehui sitä. Satuin vielä näkemään kun hän laittoi omaansa ja huomasin eron silmieni edessä.

Sen jälkeen marssin itse Stockalle (sieltä kyllä aina saa niin loistavaa palvelua) ja sanoin kaipaavani väsyneelle iholleni jotain heleyttä ja raikastusta. Päädyin ostamaan tuon  Bright Now vitamin C BB:n lisäksi samaan sarjaan kuuluvan seerumin ja moisturizing & illuminating primerin, jota sekoitan pienen tipan BB:n joukkoon lisää heleyttä tuomaan. Seerumissa itsessään on myös selkeästi hieman jotain helmiäistä mukana.

Näitä olen nyt käyttänyt ja ilokseni voin todeta, että mun ihon kunto on silminnähden parantunut. Myös ympärillä olevat ihmiset ovat sanoneet samaa. 
Mä en ole oikein koskaan arvostanut Lumenen tuotteita joten olen todella positiivisesti yllättynyt. Ja onhan se ihan tervetullut asia myös, etteivät tuotteet laihduta liiemmin kukkaroakaan.




Kävin eilen ostamassa uuden satsin seerumia ja BB:tä. Lisäksi bongasin Sokkarilta lahjalaatikon, missä päivävoiteen hinnalla sai lisäksi myös puhdistusvaahdon. Niitä testasin heti ja hyviä olivat nekin! Bonuksena ihana sirtuksinen tuoksu.








Samalla tässä kun kosmetiikasta hehkutellaan, lisään kuvan myös mun lempihiustuotteista. Ihanan tuoksuinen seerumi, vaha ja hiuspuuteri. Mulla on tosi karkeat hiukset ja tuo seerumi tuo kivaa pehmeyttä. Hiuspuuteri taas kuohkeuttaa ja sitä kun laittaa vahan sijaan, niin seuraavana aamuna hiukset eivät ole heti ihan likaiset ja tahmaiset, vaan tarvittaessa pystyy pitämään välipäivän hiustenpesussa.



tiistai 9. joulukuuta 2014

Sinkkuus ei ole ilomme vaikka se välillä naurattaakin...

Huoh...

Miten tämä muuten niin ihana joulunaika taas kirvoittaakin nämä yksinäisyyden tunteet voimakkaasti esiin... Nyt kun voisi sen oman mussukan kanssa tunnelmoida kynttilänvalossa viltin alla paossa kylmää ja pimeää.. (joo joo, tais mennä liian siirappiseksi mutta kumminkin...)

Toissapäivänä jouluostoksillakin tuntui että jokapuolella törmää pariskuntiin jotka posket hehkuen suunnittelevat lahjoja kummilapsille ja anopeille.

Duunissa taas kun kyseli lapsilta, mitä he joulupukilta toivovat lahjaksi, olin itse valmis huutamaan että Rakas joulupukki, unohda nyt hyvä ukki ne villasukat ja anna mulle MIES!!!

Eipä ole tosiaan ihan helppoa löytää aikuisten maailmassa (kieltäydyn käyttämästä sanaa vanha) sitä omaa mielitiettyä, se on kyllä tullut todistettua. Pettymyksiä ja haavoja sinne sydämen tietämille on kerääntynyt enemmän kuin laki sallii. Kyllä mä olen itseänikin katsonut peiliin, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja miettinyt moneen kertaan että mistä ne kaikki johtuvat, mutta mitään yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt...Kuuta en taivaalta tavoittele mutta kuka tahansa ei kelpaa. Jokaisen pettymyksen jälkeen tulee myöskin koko ajan varovaisemmaksi. Ei silti, silloin kun kolahtaa niin kyllä mun suojamuurit niin valahtaa nilkkoihin ja antaudun tunteen vietäväksi.

Mä olen pitkään ollut ystäväpiirissäni miltei se ainut sinkku ja baareissa juokseminen on jäänyt hyvinkin vähälle. Ei sillä, että uskoisin niiden olevan se paras paikka kohdata, mutta en enää jaksa uskoa siihenkään että se oikea minut kassajonostakaan löytäisi ja mukaansa kaappaisi.
Viimeaikoina muutama ystävä on kanssa sinkkuuntunut ja periaatteessa nyt saisi helpommin seuraa lähteä ihmisten ilmoille pyörähtämään, mutta senkin olen huomannut että kynnys lähteä on jännällä tavalla noussut korkeammaksi. Tuntuu väkinäiseltä heittää klänninkiä päälle ja lilaa luomiin..laittaa tutkaa päälle ja lähteä metsälle *nauraa* Lievästi puumamainen fiilis vaikka kaukana olen vielä leobardikuoseista eikä nuo nuoremmat miehet ole alkaneet vielä miellyttämään liikaa silmää.

Jossain sitä on kuitenkin oltava näkyvillä, sillä vieläkään ei tulla kotoa hakemaan. Siksipä myös tuo nettitreffailun maailma on tullut jollain tavalla tutuksi. 
Ei muuten ole ihan huonoitsetuntoisten maailma sekään...raakaa peliä, kun sinua julkisesti arvostellaan ja myös se, että itse joutuu hakemaan niitä mahdollisimman suoria mutta korrekteja tapoja sanoa, että nyt ei kyllä kemiat kohtaa sitten alkuunkaan.

Äkkiä tuolla oppii erottamaan jyvät akanoista...
Valitettavan suuri osa yhteydenotoista on luokkaa mappi Ö..."Oi mitkä huulet, noilla otat varmaan ihanasti poskeen" ja muuta mieltäylentävää...Niihin en edes vaivaudu vastaamaan.
Sitten on näitä: "Moikka, mitä puuhaat?" -Well, just lähdössä hoitelemaan asioita. "Nooh, koskas me hoideltais toisiamme?" 
Näiden kohdalla sitä miettii, et mitä ne sanois jos pokerina laittaisikin, että tässä kuule osoite, tuu käymään ni pannaan asioihin vähän vauhtia!

Monta mukavaakin ihmistä olen tavannut. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että kun pelkkä mukava ei riitä. Siinä toisessa kun on oltava vielä se selittämätön X-factor, mikä joko on tai ei ole ja jos se puuttuu niin homma menee kättelyssä velvollisuuden suorittamiseksi. Ihania ihmisiä, hyviä tyyppejä, mutta ystävinä. Nämä ovat heitä, joille olen itse joutunut tuottamaan karun pettymyksen. Tietäen miten pahalta se tuntuu, olen koittanut toimia mahdollisimman korrektisti, toista loukkaamatta.

Ja sitten ovat he, jotka ovat saaneet omat sukkani pyörimään jaloissa ja joihin olen ehtinyt ihastumaan, mutta tunne ei valitettavasti ole ollut moleminpuoleinen. Silloin täytyy itse niellä se karvas pettymys. Se täytyy tähän kohtaan todeta, miten paljon on niitä miehiä (ja varmaan naisiakin), jotka hoitavat tämän lopetuksen toisen kannalta erittäin kurjalla tavalla, eli yksinkertaisesti vain lopettamalla soitot ja muun yhteydenpidon. Toisen pitää vain päätellä ykskaks yllättäin, että tämä oli varmaan sitten tässä. 
Siitä olen itse ainakin koittanut aina pitää kiinni, että jos joku alkanut viritelmä on vietävä päätökseen, teen sen sillä tavalla että koska tahansa voidaan törmätä kadulla, katsoa silmiin ja reilusti tervehtiä ilman paskaa oloa ja katkeruutta.


Huh heijaa...tulikohan tästä nyt joku kauhea katkeroituneen vanhanpiian paatospuhe???
Se ei missään nimessä ollut ainakaan tarkoitus...Piti vaan todeta, että ihmisenkaipuu vaivaa tälleen joulun lähestyessä eikä sen oman rakkaan löytäminen ole ihan piece of kakku :)

Rakas joulupukki...tahtoisin miehen :)


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kynttilän hehkussa...

Ihana shoppailupäivä takana...

Olo on juuri sellainen kun tässä kohtaa kuuluu ollakin..
-vatsa täynnä hyvää ruokaa (tottakai syömässä pitää ostosreissun päätteeksi käydä, ettei vallan näänny pois), jaloissa tuntuu kävely...kynttilät sytytetty, sohvalla viltin alla, kupillinen glögiä vieressä bloggailen täällä menemään...
Sunnuntaiangstista ei tietoakaan! (siis se on se maanantaimörkö mikä alkaa kiusaamaan jo sunnuntaina..mulla ainakin kovin usein.)


Mitään villiä Visat vinkuu ja naapurit ovat kateellisia-ostosreissua ei ollut tarkoituskaan tehdä. 
Tänä vuonna meinaan selvitä hyvinkin pienin lahjaostoin...less is more- meiningillä. Rakastan lahjojen antamista ja on ihanaa löytää sellaisia juttuja mistä tietää jonkun tietyn ihmisen todella pitävän. Sen takia hieman on vaikeaa koettaa pitäytyä lahja per pää ajatuksessa. Nyt on kuitenkin koitettava karsia menoista jotta saisi rahaa säästöön. Olen nimittäin lähdössä helmikuun alussa risteilemään läntiselle Karibialle ja vaikka se toteutetaankin kokoamalla koko reissu erillisistä palasista (siis lennot, risteily ja hotellit Miamissa kaikki erikseen eikä matkatoimiston kautta) niin kyllä sen eteen säästämään joutuu.

Takaisin ostosreissuun...Tapahtuuko teille muille koskaan sitä että menee etsimään lahjaa toiselle ja hyllyt suorastaan pursuavat kivoja juttuja itselle? Mulle tuntuu aina käyvän niin. Nyt sain suht hyvin vastustettua kaikkia herätekutsuhuutoja, mutta niitä pakollisia ostoja, kuten se ripsari, oli muutamia.

Käväistiin Turussa hämeenkadulla sijaitsevassa sisustusliike Sellofaanissa. Kaikkien ihanuuksien keskeltä löysin lahjaksi valokuvakehykset, mitkä sopivat lahjan saajan tyyliin täydellisesti. Sieltä tarttui omaan haaviin ihana korkea kynttiläjalka. Olen tuollaisesta haaveillut jo kauan ja nyt kun jokunen aika sitten ostin olohuoneeseen pitkän senkin, niin vihdoin kynttiläjalalle on myös paikka.



Sokokselta oli ihan pakko ostaa kaneli-appelsiinikahvia... voi Fazerina mikä tuoksu! Musta on tullut niin vanha, etten enää kestä juoda kahvia illalla menettämättä yöuniani...siksi en vielä osaa sanoa onko maku yhtä hyvä kuin tuoksu. Huomenna makustellaan paremmin!



...Nyt mä nautin mun kynttilöistä...

                                          Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!
 
 

lauantai 6. joulukuuta 2014

Tyhjä kanvas

Hei ihanaa...
Sydän on todellakin onnesta sykkyrällään...
Mulla on uusi blogi...ikioma turvallinen pesä mun ajatuksille ja aarteille...


Voi miten olenkaan bloggaamista kaivannut..."esikoisestani", Omaa aikaa-blogista, tuntuu olevan valovuosia aikaa...sen vaaleanpunaisista parfyymipulloista, kasvonaamiopostauksista ja koekeittiössämme räjähtää-postauksista. Pienellä haikeudella jätän sen taakseni ja kutkuttelevalla jännityksellä itsekin katson, minkälaiseksi Sydän Sykkyrällään muotoutuu....

Sen voin luvata, että vaikka ihmisenä olenkin hurjasti kasvanut sitten Omaa aikaa-blogin, niin samalla avoimella, kepeällä (juu ei aina, todellakaan!) ja elämänläheisellä otteella edelleen jatketaan.
Uskoisin, että täältä tullaan löytämään edelleen perus liibalaaban lisäksi myös niitä ruoka-, käsityö-, matkailu-, terveys-, kauneus-, ja sisustusjuttuja. Kaikkea kivaa...suoraan sydämestä!

Hah, pitäisköhän tähän loppuun heittää yksi kriisi ettei liian siirappiseksi mene...

-Ainahan mulla joku kriisi on päällään, vaikka sitten pienempikin *nauraa*
Nooh...mullahan on jo useamman vuoden ollut ripsienpidennykset ja niihin olen todellakin jäänyt koukkuun. 
Well, viimeaikoina ne on vähän heikonpuoleisesti pysyneet ja monasti olen seuraavaan huoltoon kömpinyt muutaman ripsikarvan varassa...
Tänään katselin kauhulla aamulla kun mulla kirjaimellisesti oli ne kaksi karvaa vasemmassa öögassa ja oikeassa niukin naukin kymmenen. Juu ei kaunista...vielä kun yks niistä sojottaa itään ja toinen länteen..Kalenterista kurkkasin, että seuraavaan huoltoon ois sellainen pari viikkoa aikaa ja huomenna pitäis jo lähteä rakkaan ystävän kanssa jouluostoksille. ÖÖÖöööööyyyy NÖÖöööyyyyy...No Can Do! 
Mulla ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kun kaivaa öljy esiin ja poistaa ne viimeisetkin haivenet. 
Nyt on sitten niin alaston olo...kai mulla jokunen omakin ripsi siellä kasvaa jos oikein tarkkaan katsoo. Ripsarilla olisin senkin asian varmistanut, mutta arvaa vaan löytyykö multa ainuttakaan ripsaria kun ei ole vuosiin tarvinnut. 
Voin kertoa, että huominen shoppailureissu alkaa Cittarin kemppariosastolta *nauraa ja nyökkää vimmatusti*  -Lóreal -because I´m so fu**king worth it now!

...kaiken keskellä...itseasiassa kauheen vapautunut olo...Kyllä ne ripset siitä kasvaa. Ihanaa kun saa kunnolla hingata kasvoja pestessä ja laittaa meikkiä tai rajauksia ilman et ripset ropisee poskille! Taidan siis pitää niistä ainakin muutaman kuukauden tauon...matkaan asti...mutta se onkin jo sitten toinen tarina.

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!